Arki ennen joulua on pitänyt perheemme kiireisenä. Myös blogi on jäänyt puolitieheen, odottamaan kirjoittajaansa.. Törmäsin hauskaan tekstiin, joka voisi kuvata myös meitä. Enjoy!

Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni ...on huutanut: te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä.Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan. Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja! Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä. :)

Lauma.

Bonzer's Oriental Gold, Pikkis

Tulit minulle vuonna 2009 ajatuksella, että saisit arvoisesi eläkepäivät. Olithan tähän asti elänyt kovaa elämää; taistellut paikastasi laumassa, ehtinyt saavuttaa kansainvälisen muotovalion arvon sekä saanut viisi upeaa pentuetta. Ikää karttuisi pian kahdeksan. Nyt oli tullut aikasi olla ainoa ja nauttia sen tuomasta vapaudesta sekä yksinoikeudesta. Kuitenkin roolistasi tuli paljon suurempi.

Yhteinen taival oli aluksi kaikkea muuta kuin suotuisia eläkepäiviä. Et ollut varma halusitko osaksi laumaani ja sekä ikäsi tuomat ongelmat alkoivat. Vain pari kuukautta tulosi jälkeen jouduit leikkaukseen. Mutta kaikesta huolimatta onnistuimme rakentamaan suhteen, joka perustuu keskenäiseen laumanjohtajuuteen sekä syvään luottamukseen. Sinä päästit minut lähellesi ja annoit luvan tulla sinun tilaasi. Myös minä annoin luvan tulla minun tilaani ja tämä oli perusta sille suhteelle, joka meillä on. Joka kerta kun katsot minua, huomaan pehmeästä katseestasi sinun kunnioittavan minua ja luottavan minuun. Minä vastaan sinulle samalla kunnioituksella ja luottamuksella. Vaikka oletkin pieni kääpiöpinseri, on sinulla erityisen suuri sydän. Olet rohkea ja vahva. Usein mietinkin mahdatko edes olla rodultasi kääpiöpinseri. Sinun rauhallisuutesi on uskomaton.

Olet opettanut minulle paljon koirista. Kiitos sinun osaan tulkita milloin koiran on hyvä olla. Olet opettanut minulle myös mitä on kipeä koira, mitä on suru ja mitä on olla sairas, mutta tähän asti olemme selvinneet kaikesta. Nyt tilasi on stabiili ja sinulla on oikeus nauttia elämästäsi. En vaadi sinulta sen enempää kuin mihin tiedät, että pystyt. Tosin ajoittain onnistut yllättämään minut täysin, sinussa virtaa käsittämätön voima. Sinulla on paljon hyviä ominaisuuksia ja nyt kaksi vuotta tulosi jälkeen olen saanut seurata kuinka sinä opetat laumamme uusimmalle jäsenelle tärkeitä koirantaitoja. Olen varma ettei parempaa kasvattajaa ja suojelijaa ole kuin sinä.

Sinun paikkasi on olla lähellä minua. Toivonkin, että saamme jakaa yhteisiä metsälenkkejä vielä kauan.

Denwest Just In Time, Däni

Kun kuulin, että pentuja olisi tarjolla samasta suvusta kuin Pikkis, en epäröinyt hetkeäkään. Aika oli sopiva ja siitä saitkin virallisen nimesi. Kutsumanimiä sinulla on useita, Daniel, Danny, Däni kuten rakkaalla lapsella kuuluukin. Olet vielä pieni, 4 kk ja vasta opettelet mitä on olla koira. Sinulla on käynyt onni, sillä olet saanut parhaan mahdollisen kasvattajan ja suojelijan, äitisi äidin Pikkiksen. Lisäksi olet päässyt osaksi laumaamme, joka perheemme lisäksi koostuu ystäviemme koirista. Kaikki ovat ottaneet sinut ilolla vastaan.

Sinä jaksat ihmetellä maailmaa. Joka päivä törmäämme johonkin uuteen ja kokeilet rajojasi. Olet eloisa ja vilkas. Osaat olla myös kiltti ja hellä. Tiedän, että sinusta kasvaa vielä pienisuuri herrasmies. Sitä ennen sinulla on vielä pitkä matka. Toivottavasti saan sinusta toimivan harrastekoiran, ehkä sinun tehtäväsi on opettaa minulle miten koiria motivoidaan ja miten sinut saa syttymään johonkin lajiin. Olet jo osoittanut olevasi oivallinen lenkkiseuralainen, aina valmiina ulos. Lisäksi olet leikkisä ja nopea oppimaan uusia temppuja. On ollut hienoa seurata kehitystäsi tähän saakka. Onneksi olet vielä pentu, haluan nauttia ajastasi kun sinulla ei ole kiire mihinkään.

Uskon, että yhteinen matkamme tulee olemaan suuri seikkailu.

Alkusanat.

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

"Musings" by Richard Biby, (C) 2006