Kohtaan tutun näyn tullessani töistä kotiin; mummu makoilee omalla paikallaan sohvan nurkassa kahden tyynyn päällä. Tismalleen siellä mihin se aamulla jäi. Sen sijaan Däni pomppii valtoimeen ympäri asuntoa. Se on onnellinen kun olen palannut. Päivän aikana on ehditty touhuta yhtä sun toista. Olohuoneen lipaston laatikot on revitty auki ja tavaroita on riepoteltu ympäri asuntoa. Onneksi mikään ei ole mennyt rikki ja aiemmasta oppineena, laatikossa ei ole mitään koiralle haitallista. Myös sohvatyynyn kulmaa on maistettu, tietenkin. Onhan se kiva pöllyytellä täytteitä! Omat lelut ja luut ovat koskemattomina. Kuka niillä nyt päivällä leikkisi? Tuolit ovat olleet visusti keittiönpöydän alla eikä pienelle pinserille ole annettu mahdollisuuksia kiipeillä pöydille. Onneksi.
Rodulla riittää uteliaisuutta päivän aikana. Kuten kuka tahansa nuori koira, myös Däni kyllästyy välillä. Dänillä se on selvästi kausittaista. Voi mennä pitempiäkin aikoja jolloin päivisin vain nukutaan, hyvä kun jaksetaan tulla ovelle vastaan töiden päätteeksi. Sitten on taas kausia, jolloin toimettomuus iskee ja nuo pinserinaivot suorastaan vaativat jotain äksöniä päivään. Pitkään aikaan ei mitään vakavia tuhoja ole tehty.
Pentuaikaina kyytiä saivat niin lattialistat kuin hyllyjen reunat. Tästä on aikuistuttu, myös ripauksella valkopippuria listan päällä saattoi olla osuutta asiaan. Sitten alkoi uhma. Kokeiltiin osaanko avata laatikoita, liukuovia, vaatehuoneenovia ja mitä niistä löytyy tuhottavaksi asti. Ja löytyihän sitä. Lukuisat kerran näitä jälkiä on korjattu, siivottu ja kirottu. Taas meni lempikorkkareiden kannat ja villasukat muistuttuvat lähinnä epämääräistä lankakasaa.
Melkein puolentoista vuoden opettelun jälkeen voin sanoa, että ollaan jo pitkällä. Nykyään päivisin maistuu uni reippaan aamulenkin ja ruuan päätteksi. Osataan odottaa nätisti ja tiedetään että kyllä se mamma jossain vaiheessa kotiutuu. Jos jotain pientä on pitänyt keksiä, se on rajoittunut korkeintaan laatikoiden avaamiseen. Ilmeisesti sisältö ei enää ole tarpeeksi jännittävää. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois näistä katastrofitilanteista. Kyllä Dänikin vielä rahoittuu mummunsa kaltaiseksi. Mummu tietää miten nautitaan päivänokosista ja mihin energiat kannattaa tuhlata ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti