Tallin ilmassa todella on taikaa. Tallilla vietetyn päivän jälkeen omistaja saa yleensä huokaista. Iltavilleistä ei ole tietoakaan, koirat ovat väsyneen rauhallisia kun ylimääräinen energia on tiessään. Sen lisäksi hevosten läheisyys palkitsee myös omistajan monella tapaa, niiden rauhoittava ja terapeuttinen vaikutus on uskomaton. Däni, pian 9 kuukautta, on kulkenut ahkerasti mukanani opettelemassa tallikoiran virkaa. Sen lisäksi, että hevostallin läheisyys tarjoaa mainiot puitteet koiran ulkoiluttamiselle, on se myös oivallinen paikka opettaa koiralle sosiaalista kanssakäymistä. Talilla näkee, kuulee ja oppii jos jonkinlaista.
Tähän asti Dänin suurimpia ajatuksia talleilusta sekä tallin ehdottomampia sääntöjä;
- Omistajani ei olekaan maailman ainoa hevostyttö.
- Osaan leikkiä nätisti muiden tallikoirien kanssa.
- Kuinka ehdin ennen muita merkkaamaan jokaisen heinäpaalin?
- Tallissa parasta on harjojen ja muiden kummallisten kapistusten varastaminen pakeista.
- Hevosten ruuat maistuvat hyville ja ovat myös kääpiöpinserille sopivia.
- Tarhoihin ei saa mennä. Kiellettyjen listalla ovat myös laatikot, jossa hevoset asuvat. Myös maneesi on kielletty paikka. Kiellettyä on mennä hevosen jalkoihin, vaikka niiden hännät näyttävät syötävän hyville. Kiellettyjä paikkoja on useampiakin, mutta nämä yritän muistaa.
- Tallilla saa olla irti ja heinissä on kiva riehua.
- Ehdottomasti paras paikka kuitenkin on lantala. Mikään muu paikka ei vedä sille vertoja; pehmeään lantaan on mukava kaivaa kuoppia sekä etsiä ne parhaimmat palat suuhun purtavaksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti