Luottamus.
Nuo pienet
ruskeat silmät napittivat minua tarkoin. Ne odottivat seuraavaa pyyntöä.
Pyyntöä, joka oli vain Däniä varten. Se odotti ja luotti siihen, että kerron mitä tapahtuu ja että minä ohjaajana huolehdin siitä ettei sen tarvinnut huolehtia muusta. Molemmin puolinen luottamus. Minä luotin siihen, että se osaisi hommansa, joita on kesän mittaan toistettu, toistettu ja treeni toisensa perään harjoiteltu. Perusasento sivulle, istuminen onnistuu.
Maahanmeno tuottaa vielä vaikeuksia. Seuraaminen on iloista ja menevää. Hypyt
eivät tuota ongelmia. Tästä on koostunut Dänin kesä. Tokokurssin lisäksi
suoritamme neljättä agilitykurssia, yhdessä oppien toisiltamme mitä yhteystyö
meidän välillämme on. Minun tulee ohjaajana muistaa tarkoin katsoa kasvavaa
koiraani. Mitä käskyjä se vaatii, mitä se osaa ja missä voimme vielä kehittyä,
yhdessä. Mikä on liian haastavaa, vielä. Siinä on molemmille meille työsarkaa
pitkäksi aikaa. Huomaan kuitenkin Dänin nauttivan agilitystä suunnattomasti.
Jopa niin paljon, että koira irtoaa omaksi huvikseen esteille ja putkeen.
Motivaatiosta ei ole pulaa, päinvastoin, joskus menohaluja tulee hillitä.
Huomaan kuitenkin
edistyneemme vuodessa todella paljon. Tuosta pienestä lattialistoja
pureskelevasta pinseristä on kasvanut
kuuliainen nuori mies. Koirani, jonka eloisa ja iloinen luonne saa huononkin
päivän muuttumaan hyväksi. Hymyn huulille surunkin keskelle. Aika on mennyt
vauhdilla. Enää pennuntuoksuinen neljällä jalalla pomppiva pikkumies on muisto
vain. Kiire oli kova kasvaa isoksi vaikka yritinkin taistella aikaa vastaan. Vuoden aikana olemme päässeet
yhteistyössämme pitkälle. Däni on oppinut luottamaan minuun laumamme johtajana
sekä ystävänä. Olen osa sen perhettä, se on molemminpuolista. Olen onnellinen
saadessani koiran, jonka luonne on minulle sopiva ja korvien väli kunnossa.
Tästä on hyvä jatkaa.
Toivottavasti
seuraava vuosi tuo tullessaan yhtä paljon.Paljon onnea Däni 1v!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti