keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Yritän nyt kunnostautua blogin kirjoittaja sillä viime kerrasta on ehtinyt vierähtää tovi...




Tällä välin tapahtunutta;
Mummueläin täytti viime vuonna jo huikeat 11 vuotta ja vielä virtaa piisaa. Jaksan olla kiitollinen jokaisesta yhteisestä päivästämme, koska huolimatta fyysisestä kunnosta on mummun riesana jo useita vanhuuden tuomia oireita. On erityisen tärkeää huolehtia myös koiraperheemme vanhimmaisesta ja tehdä sen eläkepäivistä mahdollisimman mukavia. 

Mummu 11v.



Dänistä on kasvanut oikea herrasmies. Tuo pieni otus on edelleen yhtä utelias ja peloton kuin pentuna. Se on oppinut hienosti koiramaailman tärkeimpiä käytöstapoja ja on sosiaalisen luonteensa vuoksi niin mukava harrastustoveri, perheenjäsen kuin kaveri, muillekin kuin minulle.


Däni odottamassa vuoroaan agilitykentän reunalla.

Syksyllä pääsimme OKK:lle molempiin ryhmiin; mölliagilityyn ja tokoon. Ohjatut treenit kerran viikossa ovat tietenkin liian vähän, joka näkyy molemmissa harrastuksissa, mutta kehitystä on havaittavissa. Näistä lajeistä Dänille mieluisampi on agility. Siellä saa riekkua, mennä täysillä, kiipeillä ja kokeilla joka kerralla jotain uutta jännittävää estettä. Tunnin jälkeen koira lysähtää tyytyväisenä sohvalle ja minä olen yleensä pakahtua ylpeydestä, koska tähän asti tämän lajin opettelu on sujunut meiltä hyvin! Oman kropan, käskyjen ja koiran hallitseminen radalla on huomattavasti vaikeampaa ohjaajalle. Koira kyllä kuuntelee ja tekee, kunhan ohjaaja muistaa antaa reiluja ja selkeitä käskyjä ;) Siispä treeniä myös ohjaajan psyykkeelle ja kunnolle. Kaikesta huolimatta agility on täyttä urheilua molemmille!


Viime kesän ekoja putkiharjoituksia.

Sen sijaan tokolle meidän pitäisi selkeästi löytää enemmän harjoitteluaikaa myös kotoa. Jo oletusarvoisesti hallille mentäessä toko on tylsää. Däni kyllä kuuntelee treeneissä, mutta ei nauti niistä samalla tavalla kuin agilitystä. Tämä tietysti vaikuttaa siihen, että monet liikkeet ovat meille molemmille vielä liian vaikeita ja samojen istumisten jatkuva toistuminen rassaa molempien hermoja. Niimpä tässä täytyy todellakin ryhdistäytyä ja aloittaa olohuoneharjoitukset. Koti on kuitenkin oiva paikka tehdä harrastamisesta kivaa ja saada onnistumisen iloja, molemmille. Haluan kuitenkin jatkaa molempien lajien parissa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti